maanantai 8. helmikuuta 2016

Baruch Hashem-Ylistys Jumalalle


Milta kuulostaisi,jos tutulta Prisman kassalta kysyisit kuulumisia ja han vastaisi;"ylistys Jumalalle,kaikki on hyvin".

Kuuntelin yhtena paivana ylakerran asunnon teinipojan puhelinkeskustelua(puhui lahella ikkunaa,joten kuului kaikki meille).
Han puhui kaverinsa kanssa.Puheen sekaan tuli muutama kirosana,mutta myos lauseita Jumalan avulla,Ylistys Jumalalle ja puhelun loppuun rakastan sinua.
Tama teini ei siis ole mikaan uskovainen eika uskonnollinen...


Jain miettimaan miten erilaisesti suomen kielella ja suomalaiset puhuvat.Pidettaisiin varmaan vahan hulluna tai hihhuliuskovaisena,jos yleisessa puheessa kayttaisi lauseita "Jumala on suuri","Jumalan avulla" tai "Kiitos Jumalalle".
Taalla tallainen on hyvin yleista tavallisen kansan keskuudessa eika ainoastaan uskonnollisten puheissa.
Paaministeri tai presidentti kayttaa puheessaan tallaisia sanontoja eika siita nouse haly,kuten Suomen Presidentin Uuden Vuoden puheesta,kun presidentti lopuksi toivotti Jumalan siunausta.




Talla viikolla eras fb ystavani kirjoitti juuri tasta,kuinka bussin kyljessa lukee"Kuule Israel,Herra Jumalamme,Herra on yksi".Tama on yksi tarkeimmista juutalaisista rukouksista.
Jospa Helsingin Liikennelaitos laittaisi bussin kylkeen "Isa meidan joka olet taivaassa..."



Toinen asia,joka eroaa suomen kielessa on  kiittelyt,siunaukset ja onnentoivotukset.Hebrean kielella nama toivotukset ovat runsaat ja monisanaiset.Yrittaessani naita kaantaa jotenkin suomeksi,se jaa jotenkin latteaksi.
Juontuuko se sielta kasvatuksesta,ettei saa kehua,kun sitten ylpistyy.Emme sitten ole koskaan oppineet kayttamaan "ylisanoja".



Vuosien myota olen oppinut kehumaan ja kiittelemaan,mutta en vielakaan ole kovin innokas naita ylistyslauseita kayttamaan.
Huomasin taman,kun olin kerran pankissa ja virkailija aivasti.Tahan kuuluu aina sanoa "terveydeksi".En kuitenkaan sanonut mitaan,mutta virkailija vastasi automaattisesti "kiitos"
Nauratti...

Tallaista talla kertaa...

Voitin tallaisen kauniin seinakalenterin Fridalta Koti kaupungin laidalla-blogista.
Kuvat tasta kalenterista...

torstai 28. tammikuuta 2016

Herra Pakkanen vierailulla




En tieda miten kay nyt parvekekukkien,kun koko viikon on ollut pakkasta oisin ja tana aamuna vesikin oli jaatynyt.
Jerusalemiin lupailtiin aika suurella todennakoisyydella lunta,mutta suureksi pettymykseksemme emme sita sitten saanetkaan.
Eilenkin kylla viela sateli rantaa ja rakeita,mutta lumipeitetta emme saaneet.


Huurre ja jaa tekevat kasveista niin erilaisia ja kauniita.Aamulla aikaisin laitoin lamminta paalle ja painuin kahvin ja kameran kanssa parvekkeelle ihastelemaan tata jaisen eksoottista nakymaa...
Koko viikko onkin kulunut lahes sisatiloissa,silla lenkillekkaan en ole tarjennut lahtea eika ostoksillakaan ole tarvinnut kayda,kun paatin nain vuoden alkuun pitaa pienta ostoslakkoa...





Tanaan kylla tuntuu olo jo niin ahdistuneelta,etta on paastava taalta kotoa jonnekin.Ehkapa kaymme vaikka pizzalla,kun emme viela ole juhlistaneet poikani 8-v.synttareita "ulkona".
Synttareita vietettiin kylla viime viikolla lahisuvun kesken.Eipa sita tule paljon kokoonnuttua koko suvun kesken,joten synttarit on aina eras mahdollisuus.
Itsellani on ainakin muistoissa omat syntymapaivat lapsena serkkujen ja muiden sukulaisten kesken.Kivat muistot!



Tallaisena kylmana paivana on ihana jaada kotiin ja toiset tuovat tyon luokseni.
Miinuksena on kyllakin se,etta olen aina kotona ja kaipaan myos toista aikuista,jonka kanssa jutella.Itsekseni taalla hopottelen ja vauvojen kanssa vain lepertelen...



                                                      Naapurin parvekelasit huurussa....


Minun piti kirjoittaa aivan toisesta asiasta,mutta Herra Pakkanen muutti nyt suunnitelmia.
Niista sitten tulevassa postauksessa.

Kirpeita pakkaspaivia kaikille!
Tai meidan pakkaset taisi olla nyt tassa.Huomenna jo lampimampaa...

perjantai 8. tammikuuta 2016

Sehan on pukeutumiskysymys


Viesteja on saatu tannekin Suomen paukkupakkasista.Meillakin tanaan tuulee ja myrskyaa ja on meidan mittapuun mukaan "kylmaa".
Viikko sitten odotettu lumisade ei sitten saapunut meille.Poikani oli lievasti sanoen pettynyt,mutta tokeni siita sitten nopeasti...



Eilen lukiessani fb:ta joku kaverin kaveri kertoi heilla olevan -30,6.Onnekseen hanella on vapaapaiva ja viettaa mukavaa aikaa leivinuunin lammossa.Lapset lahtivat kavellen kouluun...
Siis mita?Kavellen kouluun tuollaisessa pakkasessa!No,ehka koulu on lahella eika hanella ole mahdollisuutta heita kuljettaa...
Ihmettelin sita hanelle ja han vastasi,etta koulumatkaa on 1.6 km ja tassahan on kysymys vain oikeanlaisesta pukeutumisesta.Han ei raaski(!) kayttaa autoa,jos ei ole pakko.Olen kylla mielta,etta saastaisi lapsiaan eika autoaan.Vahan tuntuu,etta on sydankin jaatynyt hirmupakkasissa...

Kylla mina tiedan mita on kavella 1.7km koulumatkat talvipakkasessa,mutta kylla meidat noin kovilla pakkasilla kuljetettiin kouluun autolla.Kiitos ymmartavaisten ihanien vanhempien!




Jain miettimaan,etta olenko jotenkin pudonnut kelkasta.
Onko se kovin yleista,etta lapset laitetaan kavelemaan tuollaiset matkat tulipalopakkasessa vaikka olisi mahdollisuus heidat heittaa sinne autolla...
Olenko unohtanut jotain?Onko nama vuodet poissa Suomesta muuttaneet minua niin,etta kauhistelen jotain normaaleja Suomen talven asioita?

Tama kuva parvekkeelta viikko sitten kovan raekuuron jalkeen.Saatiin sentaan vahaksi aikaa maa valkeaksi!

Muistakaahan kaikki,etta kylmalla ilmalla parjaa aina,silla kyseessahan on vain oikea pukeutuminen!Helteella on vaikeampaa,kun ei enaa voi edes vaatteita vahentaa!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi....hyva vuosi...


Tulin pikaisesti toivottamaan mita parhainta uutta vuotta 2016!
Hyva vuosi oli edellinenkin ja niin uskon taman uudenkin olevan.
Toivon tietenkin terveytta ennen kaikkea kaikille,mika on niin tarkeaa eika ole ostettavissa...



Koti ja Keittio-lehden nettisivuilta voi tulostaa tallaisen kivan kalenterin seinalle tai vaikka jaakaapin oveen.Laitoin tahan vain muutaman kuvan.
Seinalla minulla on aina jokavuotiseen tapaan Minna Immosen seinakalenteri,jonka siskoni aina lahettaa.Tama voisi olla sitten se toinen kalenteri...







Tana viikonloppuna meilla eletaan aika jannittavia hetkia,silla tanne Jerusalemiin on lupailtu vahan lunta.Poikani on ainakin aivan topinoissaan ja pyysi herattamaan hanet vaikka keskiyolla,jos vain lunta sataa.
En tieda petytaanko,silla ennuste nayttaa vesisadetta ja +1 astetta yolla.Toivotaan,etta maa olisi vahan valkoinen aamulla...


Tahan loppuun viela ensimmainen himmelikokeiluni.En ollut tosiaan koskaan yrittanyt tehda himmelia,mutta kyllahan siita jonkinlainen aloitehimmeli tuli.Tasta on hyva jatkaa vaativampaan askarteluun.

Nyt sataa rakeita oikein kovasti ja lapset huutaa tulla ylhaalla;lunta,lunta!!!
Jospa sita lunta sitten oikeasti sataisikin...

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulua etsimassa


Aattoiltana kokoonnuttiin siskoni ja mina lapsiemme kanssa.Miehet olivat viela toissa ja sotilas armeijassa,mutta me muut ehdimme viettamaan iltaa.Vanhimmalla tyttarellani oli koulua aina klo17.10 asti ja kiiressa hain hanet viela koulusta.



Aluksi avasimme kotona pakettimme ja sitten ajoimme viettamaan iltaa ravintolaan Moshava Germanyn alueelle.
Ei varmaan moni ajatellut samoin,mutta meille puihin laitetut valkkyvat valot tuntuivat niin joululta.
Vahan joka puolelle Jerusalemia on asennettu valopylvaisiin,puihin tai ikkunoihin valosarjoja,joka tuo kylla kivan tunnelman tahan talveen ja pimeyteen.




Salaatteja,toasteja,vohveleita ja spaghettia...










Kotiin palatessa teimme pienen kierroksen keskustan tuntumaan.Torstai-ilta on yleensa ilta,jolloin porukat lahtee viettamaan iltaa kahviloihin ja ravintoloihin.Nain tanakin iltana kaikki kahvilat nayttivat olevan taynna...



Y.M.C.A:n torni oli jouluvalaistu ja varmaan sisalla on perinteinen suuri koristeltu joulukuusi.(kuva siskoni ottama)
Ja se perinteinen joulukuva!
Vain sotilas puuttuu...

tiistai 22. joulukuuta 2015

Vahan kynttilaa,lukemista ja joulun tuoksuja


Ei tarvitse puunata ja leipoa liikoja vaan tunnelma tulee aivan pienista asioista.
Minulle joulun tunnelmaa tuo jouluradio,piparkakkujen ja hyasinttien tuoksu eika kynttilan valossa nay edes polypallotkaan!



Luin juuri Yaelin Appelsiinipuunalla-blogista kuinka Tel Avivissa nakyy joulu ja joulukoristeita myydaan kaupoissa.Taalla Jerusalemissa en ole nahnyt minkaanlaista merkkia joulusta.
Pitaa varmaan aattona ajella Betlehemiin johtavalle tielle,joka on yleensa valaistu jouluvaloin.Ja voihan sielta katsella Paimenten kedon suuntaan-joulun tapahtumien keskeiselle paikalle...



Siskoni perheen kanssa kokoonnumme ja talla kertaa menemme ulos syomaan.Muutamat saamamme paketit taitaa olla kuitenkin paras avata jo ennen lahtoa,silla haluamme istua rauhassa eika kiirehtia kotiin lahjoja avaamaan.

Viikonlopuksi on ainakin lukemista silla siskoni Suomesta lahetti muutaman lehden ja Talo&Koti tuli sopivasti myos postissa.



Viime aikoina meita on kommeltanut vahan joka taholla.Ollaan oltu sairaina,vesiputkia on haljennut vahan joka paikassa kotona,autoon tuli joku vika ja kun se saatiin korjattua mieheni oli seuraavana paivana kolarissa kun skootteri yritti auton kyljesta sisaan.
Mieheni ja poikani ovat kunnossa,mutta mopoilija loukkaantui vakavammin...
Toivottavasti nama kommellukset on nyt tassa ja saamme aloittaa pian uuden vuoden hyvilla mielin.
Huomenna saadaan autokin takaisin korjaamolta...

Tana vuonna muistin ostaa hyasintit tarpeeksi ajoissa,etta ehtivat jo kukkimaan.Tuoksu tuo mieleen lapsuuden,silla aitini oli allerginen talle tuoksulle ja kaikki lahjaksi saadut hyasintit tuotiin aina meidan lasten huoneisiin.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulua!
Nauttikaa joka hetkesta...

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Olen suomalainen




Talla viikolla suomalaisuuden tunne on korostunut huomattavasti ensinnakin Itsenaisyyspaivana vilkuillessani netista vahan Linnan juhlia.

Maanantaina seurasi sitten jatkoa,kun ajoimme siskoni kanssa heti toitten jalkeen Tel Aviviin kerran kuussa auki olevaan Suomikirjastoon.

Yllatykseksemme siella olikin illalla Itsenaisyyspaivan kunniaksi poyta koreana suussa sulavista herkuista,joita vapaaehtoiset olivat valmistaneet.

Kuvaa ei ole toisesta poydasta,joka notkui makeista herkuista...

Talon isanta Meir sytytti Hanukan toisen kynttilan.
Lauloimme Maamme laulun ja kuuntelimme kaunista viulun soittoa vapaan seurustelun ohessa.

Kiva on aina tavata muitakin suomalaisia seka vanhoja tuttavia etta uusia.
Meilla taalla Jerusalemissa puuttuu tallainen suomalaisten kokoontuminen kokonaan.
Onhan Suomen Lahetysseurallakin pieni kirjasto,joten kirjastoiltoja voisi jarjestaa taalla Jerusalemissakin...


Viime aikoina olen alkanut kaipaamaan lukemista enemman ja omat kirjat alkavat olla luetut jo moneen kertaan lapi.
Onneksi on kuitenkin nainkin lahella(60km)kirjasto,josta voi lainata kirjoja ja otinkin mukaan muutaman kirjan talla kertaa.